Aarresaari
“Hei Prinsessa! Miksi sitä sun kasvunalustaa voisi oikein kutsua? Oisko se niinku romis vai laani?” Näin minulta kyseli viime viikolla eräs nuorimies. Hetken aikaa mietittyäni totesin että: “Ei, se on aarresaari.”
En ollut koskaan ennen miettinyt tarkemmin mikä voisi olla hieno ja kuvaava nimi valtakunnallemme ja olin oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen vastaukseeni, joka tuli lähes miettimättä.
Kevät on hienoa aikaa. Aurinko alkaa paistaa, aarteet kaivautuvat esiin kätköistä ja ihmisillä on enemmän ja vähemmän kaikenlaisia kuumeita ilmassa. Romukuume tuntuu olevan joka keväinen hitti. Meitä kaikki kuumeellisia alkaa kovasti kiinnostaa ne kaikki pienet ja suuret mitä kummallisimman näköiset mötikät joista voi rakentaa melkeen mitä vaan. Onnistuinkin kuluttamaan pitkän tovin kierrellessäni aurinkoisena päivänä saartamme läpi. Voi sitä kauneutta, näin isona ymmärrän vasta sen kuinka isäni sanoi aina leppuuttavansa hermoja katsellessaan tuota kaikkea.
Retkellä käsiini tarttui juuri ruskean kukinnon parhaassa vaiheessa oleva jo aikansa elänyt öljylamppu, jonka onnessani kiikutin kotiini. Kevät on tullut.