Ensimmäinen
Muistan kun pienenä jopa hieman häpesin sitä etteivät vanhempani olleet toimistovirkailijoita klo 9-16, vaan jotain ihan muuta. Kiemurtelin aina asiaa kysyttäessä niin kauan kuin pystyin ja jos joku sattui kysymään minulta: ”Mitä vanhempasi tekevät työkseen?” niin useimmiten vastaus oli: ”Sitä on vaikea selittää, koska ne tekee vaikka mitä.” ja jos joku sattui tiedustelemaan asuinpaikkaani niin sen osoite puolestaan oli: ”Yksi paikka vaan”, vaikka oikeastaan asuin kaikkien mitä hienoimpien aarteiden keskellä, varsinkin kun näin jälkeenpäin aikaa ajattelee.
Tänään siellä romuliikkeelllä tuli käymään entinen luokkakaverini, poika, joka etsi jotain osaa pikkuveljensä autoon. Jos tämä kyseinen poika olisi sattunut käymään siellä vaikka 6 vuotta sitten, niin olisin melko varmasti koettanut koikkelehtia talossa niin ettei minua olisi vaan bongattu. Tajusin kuitenkin tänään tuon vierailun jälkeen ensimmäistä kertaa sen, että olen ylpeä siitä kaikeasta mitä meidän pihalta löytyy.
Samaan aikaan kaupungin keskustassa, tuosta kaikesta edellisestä täysin tietämättömänä tälläkin sivustolla vaikuttava nimimerkki Fossiili miettii syntypäivälahjani antamista tänään, vaikka lahjaidea ja sivuston nimi olikin keksitty jo jonkun aikaa sitten se oli pysynyt minulta hyvin salassa.
Palaan takaisin vanhempieni luota toimistolle. En saakkaa lahjaa pöydän toiselta puolelta käteeni, vaan messengeriin. Avaan syntymäpäivälahjani tinyurl.com -nimisestä ”lahjapaperista” ja samalla eteeni avautuu se kauan toivottu blogi – romukauppiaantytar.net.