Romukauppiaan tytär

Prinsessa Armaada Lotjatar pääsi maistelemaan kevään ensimmäisiä tuoksuja 11.4. Ensimmäinen henkäys tälle vuodelle tapahtui isä romukauppiaan käynnistäessä ja allekirjoittaneen sivusta seuranneena tapahtumaa. RK valitteli jo parin starttauksen jälkeen, että akku on ihan tyhjä kun käyntiääniä ei korvaan kahjahtanut, mutta totesin itse reippaana, ettei tuolla neidolla ole todellakaan akku tyhjä, sillä silloin se ei päästäisi yhtään minkäälaista ääntä ilmoille.

Muutaman yrityksen jälkeen neito pörähti kuin pörähtikin käyntiin, enkä malttanut olla keljuilematta RK:lle seuraavaan tapaan: ”Mitä mä sanoin, minä tunnen tuon auton!”
Seuraavaksi se ajettiin ulos tallista pihamaalle. Ajovalot löytyivät, mutta vilkut eivät. Päätin samalla vaihtaa viime keväänä rikkoutuneen oikean puolimmaisen iskusilmän paikalle uuden lasin, jotta “flirttailu” näkyisi paremmin.

Lähdimme ensimmäiselle ajelulle vilkkujen toimivuudesta huolimatta, eikä ratkaisu ollut yhtään huono, sillä vilkutkin löytyivät ensimmäisen 5 km jälkeen. Autoa ulkoiluttaessa kului kaikenkaikkiaan aikaa yhteensä kolme, kun löysimme itsemme sieltä sun täältä. Kesä todellakin oli tullut!

Aikaa on kulunut viimeisestä kirjoituksestani aivan liikaa ja vaikka mitä on kerennyt tapahtumaan sillä välin, kuten arvata saattaa.
Kesä Lotjattaren kanssa meni vaihtelevissa olosuhteissa. Tutustuminen naisiin ottaa selvästi oman aikansa ennenkuin niiden päänsisältöä osaa varmemmin tulkita. Minulla on toki takana monta vuotta kestänyt koulutus, mutta se kohdistui shetlanninponi tyttöihin ja tämä laji on aivan toinen juttu.
Kaikista suurin yhtäläisyys näiden kahden eri harrastemerkin välillä on se mistä olen jo aikaisemminkin maininnut – jumittuminen johonkin ennalta arvaamattomaan paikaaan, silloin kun ei pitäisi. Me vietimme kesäpäiviä lenkkipolkujen varrella, kauppojen pihassa, autotapahtumassa jne.
Isoveljen antama tarra, jossa luki “TYÖNNÄ” ei siis todellakaan mennyt hukkaan.

Kuten Aki Sirkesalo laulaa: “Annoin pikkusormen, se vei koko käden..”. Tämä mielestäni jo kulunut sanonta, pitää silti paikkansa, vaikka koko kättä ei ole vielä viety, on autolauma kasvanut muutaman kuukauden aikana jo kahdella, joten meille on sillävälin muuttanut Rouva Isonenäinen JÄTTILÄINEN ja ruskea linnunkakkainen söpö talitintti, mutta kerron niistä joskus ihan omat tarinansa.