Romukauppiaan tytär

Aikaa on kulunut viimeisestä kirjoituksestani aivan liikaa ja vaikka mitä on kerennyt tapahtumaan sillä välin, kuten arvata saattaa.
Kesä Lotjattaren kanssa meni vaihtelevissa olosuhteissa. Tutustuminen naisiin ottaa selvästi oman aikansa ennenkuin niiden päänsisältöä osaa varmemmin tulkita. Minulla on toki takana monta vuotta kestänyt koulutus, mutta se kohdistui shetlanninponi tyttöihin ja tämä laji on aivan toinen juttu.
Kaikista suurin yhtäläisyys näiden kahden eri harrastemerkin välillä on se mistä olen jo aikaisemminkin maininnut – jumittuminen johonkin ennalta arvaamattomaan paikaaan, silloin kun ei pitäisi. Me vietimme kesäpäiviä lenkkipolkujen varrella, kauppojen pihassa, autotapahtumassa jne.
Isoveljen antama tarra, jossa luki “TYÖNNÄ” ei siis todellakaan mennyt hukkaan.

Kuten Aki Sirkesalo laulaa: “Annoin pikkusormen, se vei koko käden..”. Tämä mielestäni jo kulunut sanonta, pitää silti paikkansa, vaikka koko kättä ei ole vielä viety, on autolauma kasvanut muutaman kuukauden aikana jo kahdella, joten meille on sillävälin muuttanut Rouva Isonenäinen JÄTTILÄINEN ja ruskea linnunkakkainen söpö talitintti, mutta kerron niistä joskus ihan omat tarinansa.

Perinteikäs vapun jälkeinen takatalvi saapui eilen, joten annoin neidolle suosiolla vapaapäivän. Tänä aamuna keli oli kokonaan toinen. Aavistelin silti ettei kaikki mene aivan putkeen. Se heräsi kyllä suhteellisen pirteästi, mutta ensimmäisten liikennevalojen kohdalla tuli täysi stoppi, kun ei kiinnosta jatkaa matkaa niin ei sitten kiinnosta.
Siellä minä sitten istuin keskellä risteystä Armaadani kyydissä, eikä suurien suostuttelujenkaan jälkeen häntä huvittanut jatkaa matkaa. Pian huomasin takanani siviilipoliisiauton, joten hyppäsin ulos jututtamaan.

-Te olette ihan juuri sopivan näköisiä miehiä työntämään tämän johonkin tästä keskeltä risteystä.
-Miksi sinä sen siihen jätit?, kuului kysymys vanhemmalta kostaapelilta.
-En minä sitä siihen jättänyt vaan se itse ei tahtonut enää liikkua.

Niinpä nuorempi ja vanhempi konstaapeli työntelivät meitä yhdessä aamutuimaan :)