Lonkkavolvo ja nastarenkaat
Kaikenlaisiin uusiin ajatuksiin sitä joutuukin tottumaan. Isäni, herra Romukauppias on nimittäin aloittanut uuden harrastuksen, lenkkeilyn. Tai no ei välttämättä niin uuden. Kyllä hän nuorena miehenä keräsi urheilukisoista ties minkälaisia lusikoita, mutta unolaan se oli jäänyt viimeiseksi 40 vuodeksi. Kunnes tänä syksynä hän koki valaistumisen. Hän on lenkkeillyt jokainen ilta Aarresaarelta Idylliin. Ja vauhti eikun kiihtyy viikko viikolta niin ettei Rautarouvalla ole mitään jakoja pysyä perässä.
Ruokapöytä on meidän perheen sosiaalinenkeskus, kuten joskus aikaisemminkin on tullut puheeksi. Tänään me keskityimme keskustelmaan talvisen sään tuomista ongelmista urheiluun. Usko pois, en olisi ikinä ajatellut keskustelevani sellaisesta aiheesta siinä pöydässä. Tuli hiljaisuus. Ja ongelmanratkaisun maestro, isoveljeni oli vakuuttunut tilanteesta: ”Ei sinun auta kun vain hommata tuohon lonkkavolvoosi uudet nastarenkaat. ”
Minä puolestaan jäin miettimään ihan jotain muuta. Muuttaakohan tähän yhteisöön enää ollenkaan uusia harrasteajoneuvoja, vai korvaantuuko ne kaikki henkiinheränneillä lonkkavolvoilla?