Kauppias-tytär matkailua
Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä viimeisenä kesälomaviikkonani Romukauppiaan mukaan Etelän matkalle hakemaan uutta kauhaa, traktoria jne.
Kuorma-automme starttasi öiseen aikaan klo 02 ja olimme saaneet ennen puolta päivää poimittua kaikki suunnittelemamme aarteet kyytiin. Puolilta päivin alkoi siis lomailuosuus.
Jo pidemmän aikaa ystävämme suuri taitelija, kauppamies ja rentuksikin kutsuttava J Gabrilel oli kutsunut meitä kyläilemään hänen kotonaan. J, kun asui eksoottisesti yhden suuren kaupungin satamassa omassa katamaraanialuksessaan. Tosin maalla. Kapteenin huutaessa kannella, kipusimme 4 metrin tikkaat ylös alukseen. Näky oli vaikuttava. Laivassa oli kaikki mitä ihminen tarvitsi. Sauna, WC, makuusoppi, kettiö ja tietysti auringonottoterassi. En voinut kuin kadehtia mahtavaa asumusmuotoa. Tokaisinkin J:lle visiitin päättyessä: ”Tällä jos ei naista saa niin ei millään”. Lausahdukseeni hän vain tuhati hiljaa ja virnisti silmäkulmien alta ja jatkoi. ”Tikkaat ovat vaativin osuus ja kun kaikki naiset eivät aina ylös pääse, niin minulla on sitä varten patja, jotta voin heittää sen tuohon alas.”
On hienoa, että joku uskaltaa olla elämäntapaintiaani, asua ja elää niinkuin itse sen hyväksi ja viihtyisäksi kokee.