Liikkuvaa kuvaa
Puhelin soi tiistaina. Langan toisessa päässä oli mies xxxxx elokuvatuotantoyhtiöstä ja kyseli voisiko paikallisia vanhoja autoja saada cruisailemaan illan suussa kaupunkimme keskustaan. Soittelin pari puhelua prinsessan kavereille ja sain kun sainkin muutaman auton lähtemään mukaamme.
Ennen tavallista erikoisempaa ilta-ajeluamme täytyi tietysti suorittaa kastelu, vaahdotus ja pesu -operaatio, jotta näyttäisimme yhdessä edes hieman kauniilta. Olihan tästä tulossa ensimmäinen tv-esiintyminen, mikäli dokumentti saataisiin myytyä.
Ilta oli mitä kaunein, ei pilven hattaraakaan. Seitsemän aikaan torin parkissa tapasimme sedän ja toisen hieman nuoremman kamerasedän, jotka vaikuttivat oikein mukavilta hemmoilta. Keskustelimme niitä ja näitä, odottaessamme muiden autojen saapumista.
Sitten tapahtui jotain hieman kummallista. Viereemme pysähtyi pakettiauto, josta nousi ulos nuori mies.
NM: Onko tuo 17M taunus sinun?
RP: Joo on.
NM: Minulla on samanlainen, mutta punainen.
RP: Ai on vai!
Maailma osoittautui yllättäen kovin pieneksi, sillä ei farmari metri fordeja ole enää ihan kaikialla Suomessa, ainakaan samaa korimallia.
Pian autokaverit saapuivat ja pääsimme ajelemaan setien käskystä milloihin mihinkin ja mitenkin päin. Eikä neitoa edes kertaakaan mietityttänyt liikkelle lähtö, vaikka käynnistyksiä ja sammutuksia tuli vähän väliä. Selvästi ainesta filmitähdeksi, kun tauditkin kerta katoavat silloin.