Kevättä kohti…onneksi
Vuosi sitten ACS:n aikaan, minulle iski valtaisa autokuume ja ensimmäinen oma sellainen muutti meille asumaan. Ajatella tuosta on jo lähes vuosi, vaikka pääsiäinen tulikin tänä vuonna monta viikkoa aikaisemmin. Autojen määrä on kasvanut neljään, tosin kolme niistä on ikuisuusprojekteja, mutta tuolla vuosi kasvulla minulla olisi niitä 50 vuotiaana… ihan liikaa? Vai voiko autoja koskaan olla liikaa? EI.
On siis Ford Taunus 17M 1962, kaksi punaista isonenäistä amerikan jättiläistä valmiina pelastamaan, Ford F600 1957 ja International 1966, sekä Plymouth Valiant 1965.
Jokainen autoharrastaja odottaa kevättä koko talven ja nämä viimeiset kuukaudet ovat kaikista tuskaisimmat, kun tuntuu kokoajan, että tulisi kesä mutta sitten lunta saataakin lisää. Uskon kuitenkin vahvasti ettei siihen ole enää montaa viikkoa kun saan Lotjattaren ulos tallista ja ajelulle. Sitä odotellessa ja ainaista autokuumetta potiessa.
RP