Autotallirakkautta
Tässä kahden kerrostalon asuinympäristössä lähes kaikki muut asukkaat ovat ainakin 45 vuotta minua vanhempia ihmisiä, eikä iän myötä elämässä ole enää niin paljon sisältöä. Lähes jokainen aamu kun olen poistunut kodistani ja lähes jokainen ilta kun olen tullut takaisin, jossain autotallissa on ollut ovi raollaan ja sen sisältä ovat kajastaneet valot. En ole kuitenkaan ennen antanut tälle ajatukselle suuremmin sijaa. Muutama viikko sitten taisin kuitenkin ymmärtää tämän autotallirakkauden.
Tajusin että me melkeen kaikki kaipaamme jotain pakopaikkaa, paikkaa jossa saamme olla rauhassa ilman ketään muita, paikkaa jossa ei tarvitse jakaa itseään välttämättä kenenkään muun kanssa, paikkaa jossa meiltä ei vaadita mitään.
Varsinkin tuon mainitsemasi ikäluokan miehet ovat eläneet aikana, jolloin ei vielä asuttu kerrostaloissa ja asuintalojen yhteydessä tai pihapiirissä liki poikkeuksetta oli miehille varattu pyhä paikka – verstas.
Verstaassa askarreltiin puutöitä, korjattiin työkaluja ja pienkoneita ja tehtiin miesten omia juttuja. Kaupungeissa nämä verstaskulttuuriin tottuneet miekkoset sitten löysivät kerrostalojen autotallit. Olen nähnyt monia hienoja autotalliverstaita, eihän sinne aina mahdu edes autoa kaikenlaisten työpöytien, ruuvipenkkien ja pienkoneiden sekaan.
Olisi joskus kiva selvitellä tällaista perinteikästä miesten verstaskulttuuria – millaisia verstaat olivat ennen ja millaisia verstaita kerrostalojen autotalleista löytyy tänä päivänä. Pahoin pelkään, että tämäkin on osa katoavaa kansanperinnettä, sillä vaikuttaisi siltä että uudet sukupolvet löytävät oman pakopaikkansa muualta kuin verstailta askareiden parista.
joulukuu 29th, 2007 | #