Vuonna 1999 ostettu videokasetti tuli eräänä iltana tiensä päähän. Eikä ihme, olihan sille nauhoitettu viikottain tv-ohjelmia noin seitsemän vuoden ajan. Seisoskellessani siinä marketin kassajonossa uusi 240 minuutin VHS-kasetti kädessäni tajusin jotain. Tajusin, että pitelin käsissäni todennäköisesti viimeistä uutta VHS-kasettia, jonka tulisin koko loppuelämäni aikana ostamaan. Jos tämä kasetti kestää edes puolet siitä mitä edellinen - tai jos ylipäätään tuo 1998 ostettu videonauhuri kestää yhtä pitkään kuin tämä kasetti, niin tuskin tulee tarvetta enää hankkia sen paremmin uutta videokasettia kuin videonauhuriakaan.
Siinä valmistautuessani tekemään elämäni viimeisen VHS-videokasettihankinnan muistin elävästi sen kun olin ostamassa elämäni ensimmäistä VHS-videokasettia. Se oli 1980-luvun alkuvuosia varkautelaisessa kodinkone- ja elektroniikkaliikkeessä. Silloin se tuntui aivan uuden aikakauden alulta. Enää ei tarvitsisi olla aina tiettyyn aikaan television ääressä vaan videonauhurin turvin olisi mahdollista tallentaa ohjelmat ja katsoa ne myöhemmin. Se oli uutta ja ihmeellistä siihen aikaan. Samoin kuin videovuokraus. Mutta nyt se aikakausi oli tulossa päätökseen. Kohta ei enää tarvita videonauhureita eikä videokasetteja.